Matti Yrjänä Joensuun kirjoittaman Harjunpää ja poliisin poika on Harjunpää -sarjan neljäs kirja. Se ilmestyi 1983 ja sen kustannuksesta vastasi Otava. Tästä kirjasta on myös vuonna 1990 dramatisoitu Yleisradiolle kuunnelmasarja, joka oli neliosainen. Kirja on myös käännetty seitsemälle eri kielelle eli ruotsiksi, italiaksi, tanskaksi, ranskaksi, viroksi, saksaksi ja englanniksi. Tarina on varsin surullinen, mutta silti se nappaa mukaansa.
Harjunpää ja poliisin poika on surullinen tarina
Kirjan tarina on varsin traaginen. Se kertoo vaikeudesta, mikä on lasten ja nuorten kasvattamisessa. Tarinan päähenkilö eli Harjunpää itse potee huonoa omaatuntoa siitä, että laiminlyö perhettään ja hänellä on sentään kaksi pientä tyttöä. Samaan aikaan, kun pitäisi olla perheen kanssa, on selvitettävä väkivallankierrettä, johon laiminlyödyt nuoret ovat sortuneet. Se onkin hänen työnsä arkipäivää.
Kirja kertoo Mikaelista ja Leosta, kahdesta pojasta, jotka tekevät kolttosia. Leo on Mikaelia pari vuotta vanhempi kovanaama Kontulasta ja hän vanhempana houkuttelee nuoremman Mikaelin tutustumaan päihteisiin sekä väkivaltaan. Eikä siinä tietysti hyvin käy. Mikaelin isä puolestaan on vanha ja väsynyt poliisi Nils, jonka kotikasvatus on suhteellisen kovaotteista toisinaan. Vyönsolki on käytössä aina silloin, kun kolttoset paljastuvat.
Juonipaljastuksia
Harjunpää ja poliisin poika kertoo Leon ja Mikaelin pahoinpitelyistä. He pahoinpitelevät Taisto Nousiaisen niin pahasti, että hän kuolee myöhemmin saamiinsa vammoihin sairaalassa. Toinen poikien uhri on keittiömestari Laaksonen. Hän liittyy poikien seuraan humalapäissään sen jälkeen, kun oli riidellyt perheensä kanssa. Juoni etenee hyvin koskettavasti ja luovasti eteenpäin eikä suru-uutisilta vältytä vielä lopussakaan. Isänsä virka-aseella itsensä tappaa Mikael.
Teos Harjunpää ja poliisin poika on hyvin vakavamielinen ja se juuri olikin Matti Yrjänä Joensuun tapa kirjoittaa kirjojansa. Kirjasta ei kuitenkaan pysty missään vaiheessa huomaamaan, että väkivaltaa ihannoitaisiin, ei myöskään rikoksia. Toisaalta hän ei myöskään kirjoittanut kirjojansa niin, että poliisin tekemä työ vaikuttaisi hohdokkaalta ja jotenkin sankarilliselta.
Matti Yrjänä Joensuu kirjailijana
Matti Yrjänä Joensuun tapa kirjoittaa Harjunpää -sarjaa oli mielenkiintoinen. Kirjat eivät koskaan ihannoi rikollisia ja poliisin työstä kerrotaan asiantuntevan realistisesti. Hän tuntui näkevän rikosten taakse ja osoitti yhteiskunnan olevan siellä taustalla. Hän kuvasi hyvin vahvasti ihmisten sisäisen elämän. Samalla tavoin, kun kenonumerot, jotka arvontaan eikä niitä osaa aavistaa etukäteen, Harjunpää -teoksissa on yllättäviä juonenkäänteitä. Ei ihme, että kirjailija on palkittu useilla palkinnoilla.
Finlandia-palkinto ei osunut hänen kohdalleen, vaikka hän oli kahdesti ehdolla. Vuonna 1984 hänen teoksensa oli Harjunpää ja heimolaiset sekä vuonna 1993 Harjunpää ja rakkauden nälkä. Ilman palkintoja Joensuu ei ole teoksillaan kuitenkaan jäänyt vaan on voittanut pohjoismaisen jännitysromaani kilpailun. Tämä tapahtui vuonna 1976.
Harjunpää ja poliisin poika ja muut teokset
Matti Yrjänä Joensuu oli siviiliammatiltaan itsekin poliisi ja siksi hänellä oli taito kuvata poliisin toimintaa, mutta toisaalta myös ihmistä itseään. Kirjoissaan hän havainnoi yhteiskunnan muutoksia ja pystyi jopa osin ennakoimaan niitä. Joensuu oli koko uransa ajan sekä lukijoiden, mutta myös kriitikoiden suosikki. Hänen kirjoittamansa uutuusteokset on aina viety käsistä ja teoksia on julkaistu lähes 20 eri kielellä.
Harjunpää -sarjassa ilmestyi 10 kirjaa. Esimerkiksi vuonna 2003 Harjunpää ja pahan pappi oli Suomen myydyin dekkari. Se kertoo paljon siitä suosiosta, jonka mies ansaitusti kirjoillaan sai. Hän sai myös valtion kirjallisuuspalkinnon sekä kolme kertaa Vuoden johtolanka -palkinnon.
Jännittävä ja surullinen tarina, niin voisi kuvata Harjunpää ja poliisin poika -kirjaa. Harjunpää -sarjan suosiosta kertoo myös se, että niistä on tehty elokuvia, näytelmiä, kuunnelmia sekä tv-sarjoja. Näiden kirjojen vahvasti kirjoitettu empatia sekä toisaalta synkkä psykologia seuraa kirjoja alusta loppuun. Juoni on tässäkin kirjassa niin jännittävä, että kirja on miltei ahmittava yhdeltä istumalta.