Kaunokirjallisuus

Mitä tarkoittaa kaunokirjallisuus?

Kaunokirjallisuus pitää sisällään todella paljon aihepiirejä

Tietokirjallisuus ja kaunokirjallisuus ovat eri kirjallisuusgenrejä. Siinä missä tietokirjat ovat faktaa, kaunokirjallisuus on keksittyä tarinaa. Se on siis yleisnimitys kaikelle kirjallisuudelle, joka on luokiteltavissa taiteeksi tai viihteeksi. Se jaotellaan myös yleensä kolmeen aihepiiriin: kertomakirjallisuuteen, runouteen ja draamaan. Tämä ei ole aivan yksiselitteistä kuinka tekstit jaotellaan kaunokirjallisuudeksi, sillä esimerkiksi jotkut vanhemmat kirjoitukset jotka nykyään menevätkin tähän kategoriaan, ovat alun perin olleet kirjoitushetkellä tai eri kulttuurissa ehkä uskonnollista tekstiä. Pääosin kuitenkin teksti, joka ei ole tietokirjallisuutta menee kaunokirjallisuuden puolelle kategorisoinnissa ja ehkä siitä ei nyt tarvita sen suurempaa analyysiä.

Vaikka kirjailija pyrkiikin kirjoittamaan niin sanotusti oikein, ei kaunokirjallisuus ole ehkä se paras paikka etsiä tietoa sillä kirjailijalla on mahdollisuudet venyttää faktoja miten vain. Mitä on kaunokirjallisuus jaoteltuna ryhmiinsä? Jatka lukemista ja kerromme enemmän.

Mitä on kaunokirjallisuus ja runous?

Perinteisesti runouteen on liittynyt myös musiikki ja tanssi. Sitä voidaan kutsua myös lyriikaksi, joka onkin viittaus lyyraan, soittimeen jota usein ennen käytettiin runojen yhteydessä. Alun perin runous oli hyvin uskonnollista kunnes se hiljalleen maallistui.

Maallistuessaan runot alkoivat kuvastaa syviä tunteita esimerkiksi rakkaudesta ja surusta. Pääosin runojen perusmuotona pidetään minä -muotoa, jolloin ilmaistaan kirjoittajan tai lukijan tuntemuksia. Muita runon muotoja ovat balladi sekä romanssi. Ne voivat olla juonen varassa ja pitää sisällään laajempiakin kertomuksia. Todella pitkään runous oli paljon suositumpaa kuin proosa, mutta se hiljalleen menetti asemansa vuosisatojen kuluessa.

Draamakirjallisuus eli näytelmät

Draamakirjallisuus pitää sisällään näytelmät, kuunnelmat sekä elokuva- ja tv-käsikirjoitukset. Nämä tekstit ovat siis kirjoitettu myös esitettäviksi eivätkä vain luettaviksi. Perinteisin esitysmuoto on luonnollisesti ollut teatteri, mutta ajat muuttuvat ja teknologia on tuonut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen esitystapaan. Nykyään tietokoneen välitykselläkin voi seurata useita esityksiä ja luonnollisesti myös televisiosta.

Draamakin jaetaan vielä kahteen erilliseen ryhmäänsä. Nämä luokitukset ovat lähtöisin antiikin Kreikasta ja ovat tragedia ja komedia. Ne ovat myös myöhemmissä vaiheissa sekoittuneet tragikomiikaksi tarjoten uudenlaisen tyylin nautittavaksi. Kirjan kirjoittaminen eroaa draaman teosta jonkin verran, sillä esittävään muotoon kirjoitettuna tulee pohtia myös käytännön asioita mahdollisesti samalla. Aina ei ole itsestäänselvyys, kuinka asiat saadaan toteutettua.

Kaunokirjallisuus ja kertomakirjallisuus

Kun kirjailija kirjoittaa kirjan, jonka on tarkoittanut luettavaksi, on se kertomakirjallisuutta. Kaunokirjallisuus pitää sisällään myös tämän tyylilajin, joka on ehkä se yleisin kaikista. Näitä teoksia kutsutaan myös eepoksiksi sekä proosaksi. Tekstin aiheena on keksitty tarina, joka voi kertoa aivan mistä tahansa. Aihepiirillä ei ole väliä luokittelun kannalta. Vanhinta kirjoitettua kertomakirjallisuutta ovat eepokset, jotka ovat laajoja kertomuksia myyttisistä sankareista. Ne ovat usein kirjoitettu runomittaan mutta kertovana kuitenkin.

Nykyään kertomakirjallisuus jaotellaan kahteen alueeseen: novelleihin ja romaaneihin. Tämä jaottelu syntyy täysin pituuden mukaan novellin ollessa lyhyehkö tarina ja romaanin kirjan mittainen. Karkea määritelmä on, että novelli on luettavissa yhdellä istumalla. Sen pituus suomalaisessa kirjallisuudessa on noin 1000 – 8000 sanaa kun taas kirjassa sanamäärät voivat kohota kymmeniin tuhansiin sanoihin. Tietokirjallisuus ei kuulu näihin, sillä se on aivan oma osa-alueensa kirjallisuudessa.

Concentrated girl reading book