Usein kun puhutaan runoudesta, monille mieleen nousevat ensimmäisenä suuret suomalaiset virtuoosit kuten Eino Leino tai Lauri Viita. Heidän runonsa edustavat perinteistä, klassista runoutta, jolle on tunnusomaista riimit ja loppusoinnut. Moderni runous on vapaamittaista runoutta, jossa loppusoinnuilla ei ole merkitystä.
Nautitko runoudesta musiikin kera vai ilman?
Me olemme oppineet jo peruskoulussa tietämään jotain Kalevalasta, jonka Lönnrot kokosi runonkeruumatkallaan. Aikaisemmin runot nimenomaan laulettiin, ei lausuttu, ja nuoret oppivat vanhat runot kuunnellessaan taitavia runonlaulajia. Sanat jäävätkin usein paremmin mieleen, kun ne yhdistyvät musiikkiin. Runoissa ja lauluteksteissä onkin keskenään jotain samanlaista.
Joku voi sanoa, ettei ymmärrä runoudesta mitään, mutta nauttii esimerkiksi kuullessaan hyviä sanoituksia. Joku on pienestä pitäen tykännyt leikitellä sanoilla ja riimitellyt omiaan. Runoja voi harrastaa vapaasti näilläkin tavoilla.