Ammatikseen kirjoittavat tiedostavat hyvin sen, miten tärkeää on tekstin oikoluku. Joskin pieni pelko on aina se, että miten oikolukija näkee tekstin erilaiset vivahteet ja korostuskeinot. Mieleen tuleekin ajatus, että teksti on korjauksen jälkeen tylsää ja mautonta. Nettiin kirjoitettu teksti maistuu likimain paperilta eikä siinä ole enää mitään, millä herätellä lukijaa edes hivenen innostumaan lukemastaan. Miksi teksti toisinaan muuttuu tarpeettomasti?
Mitä on tekstin oikoluku?
Jos lyhyesti sanotaan, niin tekstin oikoluku on käytännössä tekstin viimeistelyä julkaisua varten. Se on varsin kevyt tarkistus, jossa korjataan välimerkkejä, poistetaan kirjoitusvirheitä sekä tarkistetaan muita pieniä kielioppiasioita. Yhdyssanat ovat usein hankalia eli kirjoitanko alun perin vai alunperin.
Jos tarkemmin ajatellaan, niin tekstin oikoluku on käytännössä korjauslukua, jossa vain puututaan virheisiin ja kirjoittajalta itseltään tulee niin sanottu tekstin ääni. Korjausluku on terminä varsin vieras eikä sitä juurikaan käytetä missään. Se kertoo kuitenkin selvemmin, mistä oikoluvussa on kysymys.
Oikoluku on tehtävänä siis varsin helppo, siinä ei tarvitse puuttua kirjoittajan luomiin ajatuksiin tai tyyliin, jos ne kantavat tekstiä alusta loppuun. Kiehtovat tekstit voivat olla vaikkapa stadin slangilla, jos ne on luovasti kirjoitettu ja vievät lukijaa eteenpäin taitavasti.
Tyylikysymykset eivät kuulu oikoluvun puolelle
Monella oikolukijaksi itseään tituleeraavalla on termit ja tehtävät menneet sekaisin. He mieluusti tekevät tekstintarkistusta tai kielentarkistusta, mutta sanovat sen olevan tekstin oikolukua. Tekstin oikoluku ei puutu virkerajoihin tai sanavalintoihin. Vielä vähemmän se ottaa kantaa yleiseen ymmärrettävyyteen.
Jos lisätään vielä tekstin editointi, niin silloin voidaan tehdä muutoksia tekstin rakenteeseen ja muuttaa jopa esittämisjärjestystä. Joten, jos sinusta tuntuu, että et tunne omaa tekstiäsi oikoluvun jälkeen, niin silloin kysymys on jostakin muusta kielenhuollon tehtävästä.
Mielenkiintoinen termi on myös jälkieditointi, sillä se suoritetaan tekoälyn tekemän tekstin jälkeen. Silloinkaan kysymyksessä ei enää ole tekstin oikoluvusta. Konekäännösten tai tekoälyn tekemän tekstin korjaaminen on tullut monelle tutuksi ja siinä mielessä myös tämä termi on syytä hallita.
Miten tekstin oikoluku vaikuttaa tekstin tyyliin?
Silmiini osui mainoslause: ‘ammattilainen jättää kirjoittajan äänen näkyviin’. Tekstissä silti korostettiin sitä, että ammatikseen oikolukeva tarkastelee tekstiä kokonaisuutena ja muokkaa sen tyylillisesti sopivaksi ja ymmärrettäväksi.
Tuo äskeinen sorahtaa korvaan juuri siksi, että kysymys on muusta kuin pelkästään oikoluvusta. Eli myös ammattilaiset sekoittavat nuo termit keskenään ja ovat siis valmiita muokkaamaan tekstin itsensä näköisesti. Eli kirjailija, vaikka tekisi lyhyempääkin tekstiä, ei välttämättä saa tyyliään näkyviin eikä tuotua omaa persoonallisuutta tekstiin.
Persoonallisuus tekstien kirjoittamisessa on yksi tärkeimmistä ja parhaimmista piirteistä. Yksi kirjoittaa lennokkaasti, toinen vaalii murretta ja kolmas kirjoittaa nykypäivän puhekielellä, joten kaikkia näitä tyylejä on kyettävä arvostamaan eikä aina kangistuttava pelkästään kirjakieleen.
Puhekielisyys ja tekstin oikoluku
Vain harva kirjoittaa kirjakieltä tuottaessaan rentoa ja ei niin formaalia blogia. Ymmärrettävää on, että yhdyssanat on siinäkin oltava oikein. Mikään ei ole niin kamalaa, kun niissä olevat virheet. Ne on tarkistettava huolellisesti jo kirjoitusvaiheessa eikä vasta oikolukijan toimesta.
Netistä saa nykyään helposti ohjeita oikeinkirjoitukseen, kun vaan viitsii etsiä oikeat sivut sekä oikeat ratkaisut. Silloin oikolukija ei tarvitse tehdä juurikaan korjauksia. Tekstin oikoluku on varsin vaativaa ja perussäännöt kieliopista on syytä hallita suvereenisti.
Oikolukija oikeasti vai leikisti?
Tekstin oikoluku on vaativaa, sillä silloin on osattava kielioppisääntöjä ja kuten tiedetään, ne muuttuvat ja kehittyvät edelleen. Se, mikä oli ennen oikein, on voinut muuttua moneen kertaan.
Pakko on myös todeta, että jos itse on kirjoittanut paljon, niin tekstin oikolukeminen on huomattavasti helpompaa kuin sellaisen, joka ei juurikaan kirjoita. Useimmiten oikolukua tehdäänkin vain helpon rahan toivossa. Ei tarvitse vaivautua kirjoittamaan, mutta ei myöskään opi oikolukua oikeasti vaan jää ‘leikisti’ -tasolle.
Siinä menee pilalle moni teksti. Kirjoittaja pettyy lopputulokseen, koska ei tunnista enää omaa tekstiään ja lopputulos ei enää ole sitä, mitä sen piti olla.