Bo Carpelan

Helmikuussa kuollut Bo Carpelan (s. 25.19.1926) oli lähihistoriamme merkittävin suomenruotsalainen kirjailija. Bo Carpelan on runoilija, kirjailija ja lastenkirjailija ja ainoa, joka on voittanut Finlandia-palkinnon kahdesti.

Bo Carpelan – jatka lukemista aiheesta

Bo Carpelan syntyi Helsingissä varakkaaseen perheeseen. 1930-luvun laman aikaa perheen talous oli hetken heikompi, mutta Carpelan sai pääasiassa elää etuoikeutettua lapsuutta. Hän on kirjoittanut lapsuutensa maisemista myös teoksen Gården (1969), suom. Piha.

Bo Carpelan ihastui lukemiseen jo nuorena. Hän oli kirjaston vakiasiakas ja onkin todennut lukemisen olevan elämänsä suurimpia nautintoja. Carpelan kävi koulunsa menestyksekkäästi Helsingin ruotsinkielisissä kouluissa ja siirtyi pian lukemaan muun muassa kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistoon.

Carpelan meni naimisiin Barbro Erikssonin kanssa jo 18-vuotiaana. Pariskunta sai kaksi lasta. Carpelan opiskeli monissa eri maissa ja asettui lopulta Helsingin kaupunginkirjastoon töihin. Samaan aikaan hän kirjoitti, arvosteli ja käänsi tekstiä.

Bo Carpelanin ensimmäinen teos oli runokokoelma Som en dunkel värme. Kirja ilmestyi vuonna 1946. Kirjailijan ensimmäiset teokset ovat suomenruotsalaisen modernismin taidonnäytteitä. Myöhemmin mukaan tuli antiikin Kreikan ja Rooman vaikutteita, ja kirjailija itse sanoi löytäneensä äänensä vasta teoksessa Den svala dagen (1961). Den svala dagenin aloittaa yksi kirjailijan kuuluisimmista runoista, ”Höstvandring”.Vaikka kirjailija tekikin pääasiassa runoja, hänen menestyneimmät teoksensa ovat proosaa. Ensimmäisenä potin räjäytti Axel vuonna 1986. Axel kertoo fiktiivisen tarinan Jean Sibeliuksen köyhästä mesenaatista Axel Carpelanista. Teos on monologimainen ja runollinen päiväkirjaromaani.Finlandia-palkinnot tulivat vielä myöhemmin. Ensin palkittiin teos Urwind (Alkutuuli) vuonna 1993 ja sen jälkeen vuonna 2005 Berg (Kesän varjot). Carpelan kirjoitti kuolemaansa saakka. Häneltä ilmestyy pian viimeinen romaani Lehtiä syksyn arkistosta.Kaikkia Carpelanin teoksia on pidetty yksinkertaisen kirkkaina ja tiiviinä. Niin runot kuin proosakin ovat todella kuvallisia ja visuaalisuus rakentuu lukijan päähän sanojen avulla todella tarkasti. Uusintakin kirjaa luonnehditaan juonellisesti niukaksi, mutta abstraktilla tasolla järisyttävän kokoiseksi.

Kirjailijan teokset

  • Som en dunkel värme, runoja, 1946 Schildts
  • Du mörka överlevande, runoja, 1947 Schildts
  • Elämä jota elät – Valikoima runoja vuosilta 1946-1973, suom. Tuomas Anhava, 1974 Otava
  • Axel, romaani, 1986 SchildtsAxel, suom. Kyllikki Villa, 1987 Otava
  • Urwind, romaani, 1993 SchildtsAlkutuuli, suom. Kyllikki Härkäpää, 1993 Otava
  • Barndom, romaani, 2008 SchildtsLapsuus, suom. Caj Westerberg, 2008 Otava
  • Gramina – marginalia II till Horatisu, Vergilius och Dante, runoja, 2010 SchidtsGramina – Reunamerkintöjä Horatiuksen, Vergiliuksen ja Danten runouteen, suom. Caj Westerberg, 2010 Otava