Eino Leino

Eino Leino syntyi heinäkuun kuudentena päivänä Paltamossa vuonna 1878, joskin hänen nimeksi annettiin silloin Armas Einar Leopold Lönnbohm. Eino syntyi suurperheeseen, hän oli perheen 10. lapsi ja nuorin lapsi.

Eino Leino – Suomen siteeratuin runoilija

Eino Leino sai koulutuksensa Kajaanissa, Oulussa ja Hämeenlinnassa. Hän valmistui Hämeenlinnan lukiosta vuonna 1895. Seitsemäntoista vuoden iässä Leino julkaisi käännöksen Johan Ludvig Runebergin, suuren ruotsinkielisen suomalaisrunoilijan runon. Samana vuonna Leino aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa.

Vuosisadan lopulla Leino lähti yliopistosta suorittamatta tutkintoa. Hän työskenteli toimittajana ja kriitikkona Päivälehdelle (1899-1905) ja Helsingin Sanomille (1905-1914). Hänen nimimerkkinsä ”Mikko Vilkastus” ja ”Teemu” olivat Aleksis Kiven näytelmästä Nummisuutarit.

Eino Leino oli tärkein suomenkielisen runouden kehittäjä 1900-luvulla ja myös varmasti siteeratuin Suomen runoilija. Eino Leino oli myös näytelmäkirjailija ja novelisti.

Töissään Eino Leino yhdisteli vanhaa ja myyttistä perinnettä, symbolismia sekä romanttista näkökulmaa. Hänen kielellinen lahjakkuutensa oli erinomainen ja hän myös ensimmäisenä suomalaisena suomensi Dantea. Eino Leino oli ennen kaikkea pohjoisen runoilija. Hänen kirjoissaan vilisivät pohjoiset symbolit, kuten aurinko, auringonvalo, lämpö, kylmyys, vilu, halla, routa, yö. Hän kirjoitti uransa aikana 32 runoteosta, 25 näytelmää, 25 proosateosta, 16 käännöstä ja yhden elokuvakäsikirjoituksen. Hänen esikoisteoksensa oli Maaliskuun lauluja ja se ilmestyi 1896. Eino Leinon suosituimmat runot hän kirjoitti hieman yli 20-vuotiaana. Hänen merkittävin teoksensa on kaksiosainen Helkavirsiä, joka sisältää kalevalalaiseen runomittaan kirjoitettuja balladeja ja legendoja. Helkavirsi-teoksen hahmot muistuttavat Kalevalan tyyppejä. Leinon elämäntyyli oli boheemi ja heti kirjailijauransa alusta asti hän oli tunnettu hahmo Helsingin ravintoloissa ja kulttuurillisen eliitin parissa. Eino Leinon tunnusmerkkejä olivat hattu, viitta ja keppi. Hän ehti elämänsä aikana avioitua kolme kertaa. Eino Leino kuoli Nuppulinnan Riihihuhdassa 10.1.1926.

Kirjailijan teokset

  • Tuomas Vitikka, 1906
  • Jaana Rönty, 1907
  • Olli Suurpää, 1908
  • Työn orja, 1911
  • Rahan orja, 1912
  • Naisen orja, 1913
  • Onnen orja, 1913
  • Paavo Kontio. Lakitieteen tohtori, 1915
  • Kolme lähti, kaksi palasi. Tarina kieltolain Suomesta, 1926