Aili Elina Karjalainen (os. Saraste) syntyi Viipurissa 3. kesäkuuta 1927. Rakastettu kirjailija, toimittaja ja radiopakinoitsija on tunnettu erityisesti Uppo-Nalle kirjoistaan. Sukupolvelta toiselle siirtynyt, hellyttävä nalle-hahmo on esiintynyt myöhemmin myös muun muassa näytelmässä ja tv-sarjassa.
Elina syntyi Erkki ja Aili vanhempien esikoiseksi. Perheeseen kuului lisäksi kaksi vanhempaa veljeä, Antti ja Veikko. Lapset kasvoivat pitkälti käräjätuomari – isänsä kanssa, sillä Aili-äiti sairastui ja vietti Elinan kymmenen ensimmäistä ikävuotta parantolassa. Päästyään kotiin hän kuoli parin viikon päästä.
Elina kävi Viipurissa keskuskansakoulun ja Vanhan Yhteiskoulun. Hän pärjäsi jo silloin hyvin äidinkielessä. Viipurin koti tuhoutui kuitenkin sodan pommituksessa ja perhe joutui evakkoon päätyen Kuopioon. Kotiseudun ja kodin menetys sekä uusiin olosuhteisiin sopeutuminen olivat Elinalle vaikeaa.
Alkukankeuden jälkeen hän kuitenkin tottui ja ihastui Savon murteeseen. Elina kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1946 Kuopion Yhteiskoulusta ja muutti sen jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Hän luki yliopistossa vuosina 1947 – 1950 taidehistoriaa, kirjallisuutta ja psykologiaa. Opiskelijavapun vietossa Elina tapasi tulevan miehensä, pianisti ja juristi Pentti Karjalaisen. Pariskunta vihittiin vuonna 1949 ja seuraavana vuonna he muuttivat takaisin Kuopioon, jossa asuivat kuolemaansa saakka.
Elinan opinnot jäivät kesken, kun lapset ja perhe-elämä veivät mennessään. Elämiseen tarvittiin kuitenkin rahaa, ja niinpä Elina aloitti pitkäksi ja mittavaksi muodostuneen lehtiuransa. Hän toimi vuosien varrella niin freelancerina kuin vakituisena toimittajana muun muassa Savon Sanomissa, Uudessa Suomessa ja Suomen Kuvalehdessä. Kotiliedessä Elinan pakinoita julkaistiin nimimerkillä Papurikko. Niistä on myöhemmin koottu kirja, Perhe on paras (1980). Elina luki myös itse radiossa pakinoitaan vuodesta 1963 lähtien. Elina Karjalainen jätti kolmisenkymmentä vuotta kestäneen toimittajauransa 80-luvun lopussa.Elina Karjalainen on toimittajatyönsä lisäksi tunnettu erittäin laajasta kirjallisesta urasta. Hän on kirjoittanut myös useita muistelmia, muun muassa 47 yhteisestä vuodesta aviomiehensä kanssa kertovan Kaipauksen ja kiitoksen kirja (1998). Arkkipiispa Paavalin elämästä kirjoittaessaan Elina vakuuttui hänen opeistaan niin, että kääntyi ortodoksiseen uskontoon. Hän rakennutti myöhemmin oman tsasounan, ortodoksisen rukoushuoneen, Puittiin.Vaikka Elina Karjalaisen kirjailijan työ koostuu noin kuudestakymmenestä kirjasta, lastenkirja Uppo-Nallea pidetään hänen pääteoksenaan ja juuri siitä hän on kuuluisa. Ensimmäinen Uppo-Nallesta kertova kirja ilmestyi vuonna 1977 ja se paisui kymmenien osien kirjasarjaksi. Hahmon ja tarinan pohjalla on Elinan vuodepotilaana olleelle tuttavalapselle lähettämät kirjeet. Elina oli itse ulkomailla, josta hän kirjoitti pikku ystävälleen joka päivä – yhteensä 100 kirjettä, joissa jokaisessa oli osa Uppo-Nallesta kertovasta sadusta.Näistä koottiin ensimmäinen kirjasarjan osa. Myöhemmät Uppo-Nallet ovat saaneet innoituksensa muun muassa Elinan matkoilta ja hänen muusta elämästä ja ohjenuoristaan. Kolmisenkymmentä osaiseksi kasvanut Uppo-Nalle sarjan on sympaattisesti kuvittanut Hannu Taina.Elina Karjalaisen kirjoittaman näytelmän Uppo-Nalle (1980) ja tv-sarjan Uppo-Nallen joulun odotus lisäksi Uppo-Nallesta on muun muassa julkaistu äänikirjoja, elokuvia, värityskirjoja sekä postimerkki (1997). Nallen mukaan nimetty lastenklinikka avattiin Kuopiossa 1991. Uppo-Nalleja on käännetty myös esimerkiksi tšekiksi, norjaksi ja latviaksi.Suosittu kirjailija ja toimittaja palkittiin vuosien varrella useilla huomionosoituksilla. Hän on saanut esimerkiksi Aikakauslehtien liiton tunnustuspalkinnon (1985), Savonia – palkinnon (1987), Pro Finlandia-mitalin (1997) ja Lastenkulttuurin valtionpalkinnon (2004). Elina Karjalainen valittiin myös vuoden kirjailijaksi 2001.Elina loi vielä vanhuuspäivillään, diabeteksen vuoksi näkönsä menetettyäänkin useita kirjoja sanelemalla. Elina Karjalainen kuoli pitkällisen sairauden jälkeen 14. elokuuta 2006 Kuopiossa. Hän oli kuollessaan 79-vuotias. Karjalainen on haudattu Heinävedelle, Valamon luostarin hautausmaalle.
• Arkkipiista Paavala, legenda jo eläessään, 1973
• Ihmisen ääni, 1976
• Itäsuomalaisen lapsen päivä, 1979
• Perhe on paras. Papurikon pakinoita, 1980
• Sapotillit eli Meidän pojat ja taikuri Tillin tytöt, 1979