Heikki Hietamies on syntynyt 1.7.1933 Lappeenrannassa. Ura ensin lehtitoimittajana ja sen jälkeen siirtyminen televisioon ja toimiminen suosittujen Lauantaitanssien juontajana teki hänestä koko kansalle tutun. Samoihin aikoihin kun hän juonsi Lauantaitansseja, kirjoitti hän ensimmäistä pakinakokoelmaansa Everstin näköinen hevonen, joka julkaistiin 1981.
Hietamiehen ensimmäisiä kirjoja leimaakin vahva humoristisuus, joka oli hänelle luontaista toimittuaan niin pitkään viihdemaailmassa. Viisi vuotta ensimmäisen pakinakokoelman jälkeen, hän kirjoitti ensimmäistä kertaa vakavahenkisen Sotapoika-romaanin. Myöhemmin Hietamies onkin itse jakanut kirjansa kahteen eri kategoriaan: alun humoristisiin kirjoihin ja myöhemmin vakavampiin teoksiin.
Hietamiehen kirjoittama kirja Äideistä parhain sai ensi-iltansa elokuvateattereissa 2005. Löyhästi Hietamiehen kirjaan perustuva elokuva kertoo sotalapsen kohtalosta. Tarina on omaelämänkerrallinen, sillä Hietamies on myös itse sotalapsi.
Hietamiehen uusin kirja on muistelmateos, joka valottaa viihdyttäjän elämää parrasvaloissa. Iltaa, hyvä ihmiset –kirjassaan Hietamies kirjoittaa kommelluksistaan. Helsingin Sanomat antoi arviossaan lukuohjeen kirjalle ” kun suulaaksi tiedetty mies alkaa puhua niukasti, siihen kätkeytyy kipeimpiä asioita.” Kirja kertoo Hietamiehen julkisesta elämästä, ei niinkään hänen roolistaan isänä, aviomiehenä ja yksityishenkilönä.
• Everstin näköinen hevonen, 1981
• Nämä kun ovat niitä totuusasioita, 1982
• Se Salosaaren ensimmäinen laiva, 1983
• Nikolai Tasihinin yleinen sauna, 1984
• Ratsaille rakuunat, 1984
• Sitä juhannusta ei tullut, 1985
• Sotapoika, 1986
• Sossu, 1987
• Noutotarinoita, 1989
• Paha sauma, 1989
• Kesäkeikka, 1990
• Koiran yö, 1991
• Äideistä parhain, 1992
• Juhannus 1972, 1992
• Sotapoika, 1993