Toivo Pekkanen syntyi Kotkassa 10.9.1902 työläisperheeseen. Isän sairauden ja kuoleman takia hän joutui elättämään perhettään jo 13-vuotiaasta saakka tekemällä töitä satamassa ja sepän apulaisena. Tämä määritteli pitkälti Toivo Pekkaselle näkökulman maailmaan. Elämän niukkuuden takia hän löysi kirjat. Toivo Pekkanen valmistui 1920-luvun alussa metallityöläiseksi. Samoihin aikoihin ilmestyivät hänen ensimmäiset novellit. Toivo Pekkasen kuuluisimpia teoksia ovat tehtaan varjossa ja Lapsuuteni.Toivo Pekkanen on tehdaskaupungin ja yksilön kuvaaja. Usein häntä tituleerataan myös työläisten oloja kuvanneena kirjailijana. Pekkasen kirjassa kuvanneita maisemia ovat tehdasympäristö ja työläisten olot. Pekkanen ei tuonut teoksissaan ilmi puoluepoliittisia painotuksia, vaan hän pyrki sovittelemaan työläisten ja omistavan luokan suhteita. Hänen kirjojensa päähenkilönä on usein tulevaisuuteen luottava nuori ihminen, joka pyrkii parantamaan elinolosuhteitaan.
Pekkasen kirjoitustyyli on rauhallista, asiallista ja tarkkaa. Hänen heikkoutensa oli köyhähkö sanasto ja virallisensävyinen lauseenmuodostustapa.
Vuonna 1949 Toivo Pekkanen halvaantui vakavasti. Hän menetti sekä puhe- että kävelykykynsä. Vähitellen hän kuitenkin toipui ja jatkoi näin kirjailijauraansa. Pekkanen nimitettiin akateemikoksi vuonna 1955. Toivo Pekkanen kuoli aivoverenvuotoon kööpenhaminalaisessa luontaishoitolassa 30.5.1957.
Pekkasen kunniaksi on perustettu Pekkas-palkinto.
• Rautaiset kädet, 1927
• Tehtaan varjossa, 1932
• Musta hurmio, 1939
• Elämän ja kuoleman pidot, 1945
• Jumalan myllyt, 1946
• Aamuhämärä, 1948
• Toverukset, 1948
• Mies ja punapartaiset herrat, 1950
• Täyttyneiden toiveiden maa, 1951
• Voittajat ja voitetut, 1952
• Lapsuuteni, 1953
• Lähtö matkalle, 1955
• Inkerin romaani, 2002